Vakavasta aivovammasta huolimatta toisen asteen opintoihin – sinnikäs Ronja ei aio luovuttaa unelmiensa tavoittelussa

19-vuotias Ronja on toisen vuoden pintakäsittelyalan opiskelija ammattiopistossa, ja odottaa ilon ja jännityksen sekaisin tuntein kevään työharjoittelua. Ronjan matka opintoihin ei kuitenkaan ole ollut aivan suoraviivainen: hän joutui kolme vuotta sitten vakavaan mopokolariin, jonka seurauksena sai vakavan aivovamman. Kolarin jälkeen seurasi pitkä intensiivinen kuntoutusjakso ja toisen asteen opintojen aloittaminen näytti aluksi suurelta haasteelta.

Haasteena vahva oiretiedostamattomuus

Vakava aivovamma aiheuttaa yleensä esimerkiksi kognitiivisia, toiminnanohjaukseen, puheeseen ja käyttäytymiseen liittyviä oireita. Ronjan tapauksessa hänen oli itse vaikea huomata oireitaan eli hänellä oli muiden oireiden lisäksi vahvaa oiretiedostamattomuutta. Oiretiedostamattomuus on suhteellisen yleistä aivovamman saaneilla, ja siksi kuntoutuksen yksi tavoite onkin oppia tiedostamaan oireitaan ja löytää keinoja hallita niitä.

Ronja itse kuvaa tilanteen olleen hämmentävä ja turhauttava. Hän koki itse olevansa toimintakykyinen. Häntä ihmetytti ja ärsytti, kun terapeutit ja perhe pyytämättä muistuttivat kerta toisensa jälkeen häntä onnettomuudesta, jonka olisi itse halunnut jo jättää taakseen.

Tiivis ja laaja kuntoutus tuntui raskaalta ja yksinäiseltä

Ronjan kuntoutus alkoi intensiivisesti. Onnettomuuden jälkeen hänet kiidätettiin Porvoosta Helsinkiin teho-osastolle. Teho-osastolta päästyään Ronja siirtyi lastensairaalaan, jossa hän vietti reilun kuukauden tiiviissä kuntoutuksessa.

Aivovamman kuntoutukseen voi kuulua fysioterapiaa, puheterapiaa, toimintaterapiaa ja neuropsykologista kuntoutusta. Ronjan kohdalla hyödynnettiin näitä kaikkia. Kuntoutus alkoi tiiviisti sairaalassa, josta Ronja pääsi vain toisinaan viikonloppuina kotiin. Kotiuduttuaan hän kävi vielä puolitoista kuukautta päivittäin kuntoutuksessa Porvoon sairaalassa ja terapiaa järjestettiin hänelle myös kotiin.

Vakavan aivovamman kuntoutuksen tavoitteena on yleensä auttaa kuntoutujaa ymmärtämään oireitaan ja elämään niiden kanssa. Tähän haasteensa voi tuoda, kuten Ronjankin tilanteessa, se ettei oireitaan oivalla täysin itse. Oma toimintakyky tuntuu riittävältä, vaikka hoitotahot ja läheiset huomaavat selvästi arjessa esimerkiksi kognitiivisia haasteita, unohtelua ja väsymystä.

Kuntoutuksen alkuvaihe oli aktiivista elämää eläneelle nuorelle yksinäinen, jopa masentava. Heti päästyään sairaalasta kotiin, Ronja olisi halunnut kovasti jatkaa tavallista elämää ja päästä takaisin kouluun.

Äitinsä kanssa hän selvittikin aktiivisesti mahdollisuutta palata kouluun osa-aikaisesti. Neuropsykologi kuitenkin totesi, ettei Ronjan toimintakyky vielä ollut riittävä koulunkäyntiin edes kahtena päivänä viikossa.

Sinnikkäästi kohti opintoja ja tavallista nuoren elämää

Ronja oli sinnikäs kuntoutuja. Hän halusi ennen kaikkea palata tavalliseen arkeen ja hakeutua toisen asteen opintoihin yhtä matkaa ystävien kanssa. Kuntoutuksen aikana iso osa arjesta oli kulunut erilaisten terapiamuotojen merkeissä ja Ronja koki yksinäisyyttä viettäessään ison osan arjesta kuntoutuksessa ja terapiassa.

Kuntoutustilanteen ja arjessa selviytymiseen vaikuttavat oireet huomioiden Ronja ohjattiin hakeutumaan valmentaviin opintoihin, joiden tarkoitus on toimia astinlautana kohti varsinaisia toisen asteen opintoja.

Ronja kävi valmentavassa koulutuksessa noin puolitoista kuukautta. Sitten hän otti itse opettajansa kanssa puheeksi toiveensa siirtyä ammattiopistoon opiskelemaan pintakäsittelyalaa. Yhdessä opettajan kanssa hän kävi tutustumassa kouluun ja opintoihin, ja siirtyminen ammattiopintoihin saatiin järjestettyä.

Vakuutuskuntoutuksen kuntoutusasiantuntija Juha-Matti Pesonen ja terapeutit arvelivat, että Ronjalle ehdottomasti paras polku opintoihin kulkisi valmentavien opintojen kautta, sillä aivovamman mukanaan tuomat oireet olivat Ronjalla edelleen voimakkaat. Ronja oli kuitenkin asiasta eri mieltä ja hakeutui omatoimisesti ammattiopintoihin. Asia herätti huolta niin Vakuutuskuntoutuksessa kuin muissakin Ronjan ympärillä olevissa tahoissa.

Kohti itsenäistä elämää – opintojen aloitus ammattiopinnoissa ei ollut helppo

“Opiskelu oli tosi haastavaa ja vei paljon energiaa”, Ronja kuvaa kokemuksiaan ensimmäisiltä opiskelukuukausilta. “Olin tosi väsynyt lyhyidenkin koulupäivien jälkeen ja kärsin myös voimakkaista päänsäryistä. Olin paljon poissa koulusta.”

Vakuutusyhtiö rahoittaa Ronjalle laajan opintojen seurannan koko koulutuksen ajaksi. Kuntoutusasiantuntija Juha-Matti Pesonen käy säännöllisesti koululla tapaamassa Ronjaa ja tämän opettajia. Kuntoutuksen osalta Ronja tapaa vielä viikoittain neuropsykologia. Yhteistyössä tuetaan Ronjaa selviytymään opinnoista.

Vaikka ensimmäinen vuosi ammattiopinnoissa oli vaikea, ovat opinnot kuin ihmeen kaupalla lähteneet nyt toisena vuonna paremmin liikkeelle. Ronja kertoo, että erityisen haastavaa opinnoissa oli saada suoritettua YTO-aineet eli yhteiset tutkinnon osat. Näihin kuuluu matematiikkaa, kieliä ja lukuaineita ja niitä suoritetaan erityisesti ensimmäisen opiskeluvuoden aikana.

“Ensimmäisen opintovuoden keväällä Ronjan kohdalla tapahtui merkittävä kuntoutuminen tai kasvu, ehkä molempia yhtä aikaa”, kertoo kuntoutusasiantuntija Juha-Matti Pesonen.

Nyt toisen vuoden opinnoissa painottuvat ammatilliset opinnot, joissa päästään tekemään ja harjoittelemaan käytännössä esimerkiksi maalaamista. Ronja kertoo, että vaikka nämäkin kurssit ovat haastavia, ne tuntuvat kuitenkin matematiikkaa ja lukuaineilta mukavammilta ja helpommilta suorittaa. Kouluviikoista kolme päivää on käytännön harjoittelua.

Haaveena yrittäjyysopinnot ja oma yritys

Tällä hetkellä opinnot rullaavat hyvin. Ronja saa opintoihinsa tukea, saa suorittaa kursseja omassa tahdissaan ja voi tehdä koulutöitä myös kotona. Hän käy myös saman oppilaitoksen toisessa kouluyksikössä niin kutsutulla YTO-pajalla suorittamassa yhteisiä opintoja, kuten esimerkiksi matematiikkaa. Siellä Ronja saa tarvittaessa yksilöllisempää tukea.

Tänä keväänä Ronjalla on edessään ensimmäinen työharjoittelu, jota hän odottaa niin innolla kuin jännitykselläkin. Ronja pääsee harjoittelemaan käytännön työtehtäviä paikalliseen kunnostuskohteeseen, jossa tulee työskentelemään myös pari hänen ystäväänsä koulusta.

Ronjan oma suuri haave on perustaa oma yritys. Hän haluaisi pintakäsittelytutkinnon jälkeen hakeutua vielä yrittäjyysopintoihin.

Vakuutuskuntoutus on Ronjan tukena koko opintojen ajan. Valmistumisen lähestyessä vakuutusyhtiö arvioi neuropsykologin arvion avulla, tarvitaanko tukea vielä jatko-opinnoissa tai työelämään siirtymisessä.

Ronjan oma asenne tulevaisuuteen on iloisen luottavainen. Hän on nyt muuttanut jo toiseen omaan kotiinsa, joka on yhteinen poikaystävän kanssa. Hän kertoo arjen sujuvan jo omasta näkökulmastaan oikein hyvin: hän pystyy kulkemaan itse bussilla kouluun ja on jopa käynyt jo itsekseen Helsingissä.

Vakuutuskuntoutuksen Juha-Matti Pesonen toteaa, että Ronjan tilanne oli vammautumisen alkuvaiheessa erittäin vakava ja arjen toimintakyky hyvin haasteellinen. Epäselvää oli, kuinka Ronja pystyy huolehtimaan tulevaisuudessa itsestään ja opinnoistaan.

”Kun katsotaan Ronjan tilannetta nyt, niin tilanne näyttäytyy valoisana”, Pesonen summaa. ”Aika tulee näyttämään, miten työelämään siirtyminen onnistuu. Mutta jo nyt voidaan sanoa, että Ronjan kuntoutuminen nykyiseen toimintakykyyn on sujunut todella hienosti, ja on samalla sinnikkyyden osoitus ja nuoren ihmisen kasvutarina!”